perjantai 8. elokuuta 2008

Sielunhoitoa



Tap-tap-tapa-tap! Pienet kädet hakkaavat yhteen. "Mä haluun ruokaa. Heti. Mulla on nälkä. Nyt. Nyt. Nyt. " - Niin mullakin. Kuka tekis?

Viikko työtä takana ja aivan poikki. Vaikka torstaina pidin pehmeänlaskun lomapäivän ja vietin sen ystäväni pihalla brunsilla (ihanaa!), ehdin työn ja rutiinien haltuunoton lisäksi katsastaa kaksi teatteriesitystä, ostaa lapsille syyshintaiset polkupyörät, opettaa eskarin ajamaan ilman apupyöriä ja pesemään kahdeksan koneellista pyykkiä, tyhjentämään astianpesukoneen viisi kertaa, petaamaan sängyt aamuisin, käymään ruokakaupassa kolme kertaa ja tekemään yksittäisiä, irrallisia asioita, joita en enää jaksa muistaa.

Kaiken tämän loogisen ja määrätietoisen tekemisen jälkeen aivoni ovat ihan tahmaa. Kasvoni eivät väänny vaivoinkaan hymyyn. Haluan olla yksin, hiljaa, paikallani, ihan vaan siksi, että voisin kuunnella omia ajatuksiani, jotka viikolla ovat jääneet ajattelematta tai en ole niitä ainakaan kuullut. Nyt on onneksi perjantai ja saunan pesässä valkea. Ensin pitää kuitenkin saada vieressäni istuva, höpöttävä pikkutyttö painamaan päänsä tyynyyn ja vaientamaan yöksi loputon roolileikki.

Parhaillaan on menossa tarhalapsen äidin rooli. Lapsen äiti ei kuulemma koskaan anna koiralleen mitään epäterveellistä ruokaa koska hänellä on hyvä persoona ja täydellinen hymy. Kyllä, kyllä -juuri näin. Kyllä, kiva, joo. Nyt silmät kiinni - äiti rakastaa, hali hali. Vielä kun olen lievästi välinpitämätön varhaisteinien kolmatta tuntia jatkuvalle pelaussessiolle voin saada oman hetken, maata saunan lauteilla ja olla ihan hiljaa. Hii Haa!

3 kommenttia:

piparminttu kirjoitti...

Hei, lisäsin sinut seurattavien blogieni listalle blogiini, toivottavasti ei haittaa!

Ollapa omana sauna puukiukaalla, lämmittäisin sen juuri nyt, kun ulkona sataa (taas).

Anonyymi kirjoitti...

Voi mistä saa tuon energian?! Vaikka pakkohan sen on tulla silloin kun pienet pirpanat sitä vaativat, (ja vähän isommatkin...)Tänään on tyohaastattelu, eikä voisi vähempää kiinnostaa... kun sata.... ja palkka on vähemmän kuin harkkarin, vaikka todistuskin jo komeilee seinällä (lue: muovipussussa pöydän alla).
Ihanaa että on tämä blogi,tosiaan oliskin sauna!
Maamitti

Kuitupilvi kirjoitti...

Piparminttu - kävi kylässä - olen mielelläni listalla.

Maamitti - Halaus. Pska palkka voi olla ohimenevä vaihe. Jalka oven väliin vaan! Ei mulla ihan oikeasti ole energiaa vaan pakko. Pakko on paras muusa! Toisaalta jos ei olisi pakko niin tekisin varmaan kuitenkin jotain turhanpäiväistä. Olin taannoin jonkun psykiatrin luennolla. Se totesi että ihmisen perustarpeita on tehdä. Oli aika kiva kun joku totesi että sielu lepää parhaiten kun se saa tehdä ja touhuta. Nukkuakin toki täytyy. Joskus mua pännii sunnattomasti mieheni käsitys vapaapäivästä ja rentoutumisesta. Ihan niin kuin rentoutua vois vaan makuuasennossa television ääressä. Ruumis lamaantuu ja aivot surkastuu (paitsi tietenkin Teho-osaston ja Greyn anatomian aikana)...