Hyvää päivää!

Viikot kiitävät ohitse kuin tuuli. Tai oikeastaan taakse. Ei ohi jonkun muun luo, vaan taakse ikuiseen unholaan. Menneen talven lumia. Nyt kun ajattelee eilistä se tuntuu aika vähäpätöiseltä. Jotain tärkeeäkin tuli varmaan tehtyä, mutta huomisen imu lynttää menneet ja ottaa vallan. Eilinen on kuin luokkakuvassa oleva räkänokka, jonka nimeä ei kukaan muista. Tänään joukon söötti lettipää ja Huomenna yläasteen tavoitelluin poika. Huomiseen voi ladata kaikki haaveet, toiveet ja unelmat.


Niin sen pitääkin olla. Tänään elän näin, mutta huomenna teen muutoksen parempaan.
Olen säästäväisempi, harkitumpi, terveellisempi, hallitumpi. Laitan astiat aina suoraan koneseen. Silitän heti pesun jälkeen ryppyiset vaatteet ettei kerry kasaa. Ostan vain tarpeellista. En myöhästy. Lenkkeilen. Kierrän kännykkälaturin ja nappikuulokkeiden piuhat aina käytön jälkeen siististi kerälle.


Kaikessa haaveilussa kamalinta ja ihaninta on, että hyväksyn haaveiden toteutumattomuuden jo ennakkoon. Haaveilen vain tunteakseni huomisen mielekkyyden. Minulla on toivoa. Olen nyt ihan hyvä, mutta huomenna parempi. Voiman tunnetta ei lainkaan haittaa tieto, että huomenna sorrun taas ostamaan tylsyyteen uusia sohvatyynyjä, tungen karkkilakossa kouralliseen lasten karkkeja suuhuni, siirrän seuraavalle päivälle ikäviä töitä, myöhästyn sieltä ja täältä, enkä todellakaan kierrä niitä piuhoja vaan tungen kaikki uspit, laturit, kuulokkeet ja muksit samaan laatikkoon, jossa ne kietoutuvat tuhatkertaisesti toisiinsa, eikä pirukaan niitä erota toisistaan.

Ei se haittaa. Tänään on aivan liian hyvä päivä olla uskomatta huomisiin saavutuksiin!