Valo on mahtava asia. Sillä voi näyttää tai ilman sitä voi pistää piiloon. Muistan kun juuri aloittaneina valo-opiskelijoina teimme luokkatoverini Pekan kanssa valoinstallaation, jonka nimi oli Ilman valoa ei näe. Taiteellisesti melko köykäinen teos sinänäsä, mutta tuo ajatus on osoittautunut todeksi monesta vinkkelistä tarkasteltuna.
Melko yleisessä tiedossa lienee, että ilman valoa on tosiaan melko hankala nähdä ja että valoisassa näkee paremmin kuin pimeässä. Itselleni näkemisen kyky ja valon merkitys on osoittautunut vuosien saatossa elämän kiertoa merkkaavaksi. Fyysisen näkemisen tavoin olennaiseksi on muodostunut kyky katsoa omaan mieleen, hankalaa hommaa!
Kumma kyllä oman pään kurkistelu vaatii myös valoa. Talvella kun valoa on vähän pää on pimeää täynnä ja ajatusradat liikkuvat skaalalla nukkuminen, kynttilöiden liekkien äärellä kaihoisasti kesän muistelu, luistelu ja joulu. Joulun jälkeen seuraava ajatus onkin kesä. Keväällä koen jokavuotisen kevätlamaannuksen kun valoa alkaa tulvia ovista ja ikkunoista, mutta pää on vielä talvitahmassa. Toivoa on kuitenkin aina kun tietää uuden valonjuhlan lähestyvän yllättävän nopeasti.
Viime päivät on ollut yhtä juhlaa. Rakas Rouva Aurinko on saapunut seuraamme. Iho on kyllä joulunpunainen ja lasten sormet ovat uimisesta ryppyiset, mutta pään sisään näkee kirkkaasti.
Valoa voi pistää mukavasti varastoonkin. Siis hus siitä koneen äärestä ja ulos imemään soluihin kesää talven varalle.
Valoa voi pistää mukavasti varastoonkin. Siis hus siitä koneen äärestä ja ulos imemään soluihin kesää talven varalle.
6 kommenttia:
Wanna be-valokuvaajana olen huomannut, että valo vaan on se juttu, ilman Rouvaa on turha tsuumia väännellä.
Voi että kun kirjoitat hyvin!
IIIhana kesäkuva, ihania ja "mielenkiintoisia" nuo edellisetkin! Toistan Liiviaa, mutta kirjoitat mukavasti, terveisiä myös muilta toimiston tytöiltä! maineesi kiirii...
Oih. Uusi miellyttävä, suorasanainen, blogisti. Jään seuraamaan, tarkasti.
Kiitos Liivian, löysin tien uuteen mielenkiintoisaan blogiin! Kirjoitat tosi mukavasti! Onnea uudelle blogille!
Riikka
Hei rakas lapsuudenystäväni! Miten oikeassa oletkaan valon merkityksestä elämässämme?! Itselleni valolla on ääripäävaikuukset; jos on ihana aurinkoinen päivä, en voi välttyä pakonomaiselta tunteelta joka jäytää mielessäni:"PAKKO MENNÄ ULOS KUN ON NÄIN IHANA PÄIVÄ, EIHÄN TÄLLAISELLA SÄÄLLÄ SAA OLLA SISÄLLÄ!!". Se saattaa ahdistaa, jos ei oikeasti HALUA mennä ulos. Kun taas valoa on toisena vuodenaikana vähän (tai vähemmän)on ihana olla sisällä ja käpertyä kirjan ääreen ihan "luvan kanssa". Pointtinani ehkä se, että rakastan aurinkoisia päiviä, rakastan syksyä, rakastan talvea ja kevättä, mutta valokin voi joskus olla erittäin ahdistava tekijä.
PS. Ihanaa kun viimein ollaan näin yhteydessä! Toivoisin että ehtisit joskus jakamaan pienen kahvihetken kanssani.
Paljon kaikkea hyvää sulle! XOXO M
Hei ihanat uudet ja vanhat tutu -
Ihanaa, että olette löytäneet tänne! Tuntuu mukavalta jakaa ajatuksia kanssanne!
Lähetä kommentti