Ota koppi!

Tapasin pienen pojan joka haaveita tiedustellessa vastasi, että haluaisi päästä taivaaseen koska siellä ei kukaan kiusaa. Koulutoverit hakkasivat poikaa koulumatkalla.



Tapasin kauppahallissa kauniisti harmaantuneen vanhan naisen. Tuli puhe tulevista vaaleista ja vanhusten tilanteesta Suomessa. Totesin jotain nasevaa, kuten että kotipalveluja pyritään kehittämään edelleen. Johon tämä pitkän elämän elänyt rouva totesi, että olen 92-vuotias ja haluan jo vanhainkotiin, missä minulla on turvallinen olla enkä ole aina yksin.



Tapasin ystäväperheen äidin ruokakauppareissulla. Kuulumisia tiedustellessa totesi ystäväni väsyneenä, että vähän hankalaa on ollut - isäni joutui vankilaan."



Elämän on semmoista. Hyville ihmisille tapahtuu joskus pahoja asioita. Joku sairastuu, joku joutuu työttömäksi, joku menettää läheisen, joku uupuu ja joku jää yksin. Tapahtuma muuttavat elämän joskus hetkessä ja vaikuttavat usein laajasti koko perheen elämään.



On lohdullista, että näistä kaikista tilanteista selviää jos lähellä on joku, joka ottaa kädestä kiinni ja auttaa läpi heikomman hetken. Ystävä voi olla pitkänlinjan luotto läheinen, ammattiauttaja, opettaja, äiti, tytär, isä, sosiaalivyötekijä, naapuri - ihan kuka vaan.

Hyvän elämän elementtejä kannataa vaalia, mutta kaikkea ei voi ennkoida.
Tärkeintä on, että on joku joka ottaa kopin kun on juuri putoamassa.

Maailma on asioita pullollaan

En ole hävinnyt vaan hukkunut - kiireeseen ja syysflunssaan. Poskiontelotulehdusten, rään, poikani opettajan moitepuheluiden (läksyt hoidettu huonosti, kokeet penkin alle), vanhemapainiltojen ja kanneltuniten sekä työhulinan keskellä olen päättänyt toteuttaa kansalaisvelvollisuudekseni kokemani ponnistuksen eli olen toistamiseen ehdokkaana kuntavaaleissa. Sekös ratkaisee kaikki vapaa-ajan pulmani (joita ei oikeastaan ole). Eli meidän kotona ainoa makaava on koira.


Joku outo pakko ajaa tähän hommaan ja tyydytys valtaa mielen kun saa kuunella eri ikäisten ihmisten ajatuksia elämästä ja toiveita tulevaisuudesta. Valituksiakin on aika mukava kuunella - tietää ainakin, että ei ole ainoa, jota asiat pännii.

Toisinaan tekisi mieli huutaa, kun joku jaksaa vaahdota vaikkapa pyöräkaistoista. Eivätkö he tiedä, että huomenna aamulla sadat lapset lähtevät pelonsekaisin tuntein kouluun ikätovereiden hakattavaksi ja pilkattaviksi. Tuhannet aikuiset heräävät yksin, viettävät päivänsä yksin, painuvat taas levolle yksin ja sairastavat hoidettavissa olevaa surullista tautia nimeltään yksinäisyys. Luulenpa, että mielestä on saattanut lipsahtaa myös lapsiperheet, jotka hakevat kirkon 25 euron suuruisia avustuksia kahden viikon ruokahankintoihin.

Vaalit ovat ohi 26.10. klo 20. Kirjoitan sitten syvällisen raportin miten meni ja mitä tapahtui. Ennen sitä teen tosissani töitä, että pääsisin puhaltamaan tamperelaisen päätöksenteon mereen muutamia aaltoja työssäkäyvän perheenäidin keuhkoilla (aika runollista).