Voimalaatikko

Minulla on ollut raskain ja paskin viikko naismuistiin. Ihan kuin kaikki haluaisi palan minusta oman maan lannoitteeksi, siivojaksi, ruokahuoltajaksi, terapeutuksi, sovittelijaksi, myötäilijäksi ja nöyristelijäksi. Olen saanut olla huutomerkkinä itsestäni niin töissä kuin kotonakin.

Olen todennut, että "En muuten jaksa enää tätä.", "Siivoa itse." "Ei kiinnosta! " ja ihan viimeisempänä ja tyylittömimpänä vetona karjuin kuusivuotiaalle tyttärelleni heti aamulla vastineeksi aamukiukkuun, että "ÄLÄ KUULE PERKELE KIUKUTTELE MULLE ENÄÄ KOSKAAN!", jonka jälkeen lysähdin sohvalle itkemään.

Tuo pieni ihminen käveli luokseni ja halasi minua ruipelokäsillään ja vastasi, että "Sää oot ihana äiti. Älä itke." Sain itkun vaivoin loppumaan ja selitettyä tyttärelleni huudon ja itkun syyn. Ja niin kuin usein ennenkin, asioiden jäsentely lapselle ymmärrettävään muotoon auttoi minua itseänikin jäsentelemään tunnekuohuani.

Selitin kuvion lettipäälle jotakuinkin näin:

"Minun sisälläni on voimalaatikko ja se laatikko on yleensä täynnä sellaisia voimapalloja. Jos liian moni, kuten työ, siivous, te lapset tai vaikka isä ottavat yhtäaikaa sieltä laatikosta palloja pois, mutta ei laita sinne niitä yhtään lisää, niin se laatikko menee ihan tyhjäksi ja sit mun voimat loppuvat ja mä alan huutaan tai itkeen." Tyttäreni nyökytteli ymmärtäväisesti ja kysyi sitten mistä niitä palloja saa lisää.

Katsoin tytärtäni hetken hiljaa ja päässäni vilisti kymmeniä vaihtoehtoja: lomasta, juhlista, rakkaudesta, seksistä, naurusta, ystävistä, taloudellisesta turvallisuudentunteesta, liikunnasta, unelmista, julkisesta kiitoksesta, viikonlopusta ilman lapsia - kunnes yhtäkkiä vastaus tuntui ilmiselvältä ja kuiskasin silkinpehmeää poskea vasten, että sinun hymystä. Anteeksi kun huusin!

Veronmaksajan vaade

Onni ja elämänlaatu koostuu pienistä hiukkaisista. Tiedossani on ainoastaan yksi nopeasti pitkäkestoista onnea tuottava, vain harvan kohdalle sattuva, onnen suurhiukkanen eli lottovoitto (tai kaukaisen amerikantädin suurperintö). Muuten olen empiirissä tutkimuksissani todennut, että mitä yksinkertaisempi hiukkanen sitä suurempi onni. Löysin viime talvena uuden hiukkasen ja kesätauon jälkeen se on täällä taas!

Jos joku olisi kaksi vuotta sitten väittänyt minulle, että herään jokaisena sunnuntaina viimeistään kahdeksalta, tempaisen pika-aamiaisen, vedän kukkapenkkien vielä vihertäessä toppatakin ylleni ja käännän auton ratin kohti Tesomaa, olisin suositellut lääkityksen tarkistamista. Nyt se odotettu sunnuntairumba on kuitenkin alkanut. Ajamme tyttäreni kanssa suuntaansa kymmenisen kilometriä päästäksemme luistelemaan.

Tyttäreni toissatalvinen soljuva ulina lähikentän jäällä ei enteillyt luisteluinnon häivääkään. Omien hermojeni säästämiseksi päädyin, muutaman onnellisen sattuman saattelemanan, luovuttamaan luistelupedagogisen haasteen Luistelukoulun tädeille. Kaiken kruunasi viereisen kentän samanaikainen yleisöluistelu, jonne könysin noin neljän vuoden tauon jälkeen tutisevin luistimin.

Heti ensimmäisen kerran jälkeen olin myyty. Sain vauhdin hurmaa, liikuntaa ja lopulta harrastuksen, jota niin kovasti olin kaivannut. Tyttäreni oppi pysymään pystyssä ja muutakin hyödyllistä luisteluun liittyvää. Itse olin täysin aseeton kiiltävän jään, teroitettujen terien, pukuhuoneiden huonon ilmanvaihdon ja pitkästä aikaa pintaan nousevan hien edessä. Ainoat esteet uuden rakkauteni ja minun välissä olivat ILMASTONMUUTOS ja harvat HALLIVUOROT!

Työssäkäyvän äidin aikatauluihin kun ei vaan kertakaikkiaan sovi päivän ainoa yleisöluisteluvuoro ma-pe, klo 10.15-11.30, muhkuraiset ulkokentät palvelivat kokonaiset neljä päivää lämpöaaltojen harjojen välissä ja ainokainen tekojäärata oli pääosin omistettu työporukoille ja joukkueille, joiden riveihin en kuulu.

Nyt kun kausi on taas pyörähtänyt käyntiin ja jätän lauantain illanvietot väliin päästäkseni sunnuntaiaamuna harjoittelemaan makkaroita ja liukuja yhdellä jalalla, olen myös päättänyt tehdä kansalaisvelvoitteeni, pommittaa Tampereen Liikuntatoimea ja vaatia sitä mikä oikeutetusti minulle ja muille veronmaksajille kuuluu - LISÄÄ YLEISÖLUISTELUVUOROJA taviksille!